Hammaslääkiksen neljättä vuotta on takana nyt noin reilun kuukauden verran, joten ajattelin tulla jakamaan fiiliksiä siitä! Uskon, etten ollut ainoa, jota hieman jännitti kouluun palaaminen. Meitä odotti nimittäin heti kahden viikon mittainen intensiivijakso, jolloin joka päivä olisi klinikkaa ja potilaita. Keväällä meidän klinikka jäi koronan takia tosi pahasti kesken, oltiin juuri saatu hoidettua pareittain ekoja potilaita aina kerran viikossa. Tällöin tehtiin lähinnä pelkkiä kasiluokkalaisten tarkastuksia, eli ei mitään vaikeampia toimenpiteitä kuten paikkauksia tms. Keväällä niitä oli tarkoitus alkaa tulla oikein rytinällä, mutta noin maaliskuun puolivälissä meni koulu kiinni. Itselleni tuli siis melkein puolen vuoden tauko kliinisestä työstä. Nyt syksyllä alkoi sitten kahden viikon jakso, jossa hoidettiin potilaat yksin (kolmannella meillä oli siis kurssikaveri aina klinikkaparina, jonka kanssa tehtiin hommia yhdessä). Tässä vaiheessa paikkaukset ja muut “haastavammat” toimenpiteet olisi pitänyt olla jo ihan peruskauraa, joten jännitti aika paljon alkaa tehdä niitä niin pitkän tauon jälkeen. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja uskon että aloitus tuolla tavalla “ryminällä” teki vain hyvää. Hommiin ja rutiineihin pääsi lopulta tosi hyvin taas kiinni, vaikka noiden viikkojen jälkeen olikin aivan rikki ja väsynyt 😀
Intensiiviviikkojen jälkeen palattiin normaaliin neljännen vuoden klinikkaryhmiin, eli klinikkaa on 2x viikossa niin, että aamulle mahtuu kaksi potilasta ja iltapäivälle yksi. Koronan takia kaikki klinikkapäivät eivät kuitenkaan ole tällaisia, vaan mukaan on ripoteltu assausvuoroja (klinikkaparityyliin kuten kolmannella) ja aulavuoroja (klinikalle tulevat potilaat on nyt haastateltava tarkemmin mahdollisten koronaoireiden takia). Suoritteita siis kertyy ehkä hieman tavallista hitaammin. Toistaiseksi kesäkandioikeuksien suoritevaatimukset ovat silti samat kuin aina ennenkin. Olen kuitenkin päässyt jo paikkaamaan useampaan kertaan, sekä poistamaan hampaita, ompelemaan tikkejä ja avustamaan leikkauksessa. On niin siistiä tehdä jo näitä vähän haastavampia toimenpiteitä! Juurihoitojen oikeudet saatiin myös hetki sitten ja vähän kyllä jännittää päästä niitäkin vihdoin tekemään oikealle potilaalle, mutta siitä se sitten lähtee.
Kaikki luennot on etänä Zoomissa ja se on vähän tylsä juttu, en oikein osaa kotona keskittyä niihin vaan alan tekemään jotain muuta, kuten siivoamaan tai nukkumaan XD. Taitopajaopetusta taas on tuntimäärällisesti saman verran, mutta meidän kurssi on jaettu kahtia kontaktien minimoimiseksi, eli jokainen saa vain 50% siitä taitopajaharjoittelusta mitä oikeasti kuuluisi. Tämän takia tuntuu, että protetiikka on jäänyt vähän haastavaksi ja etäiseksi aiheeksi, mutta toivotaan että sekin alkaa pikkuhiljaa sujumaan.
Potilasasiakirjauksissa rutiini on nopeutunut, eikä se vie enää ihan niin kauaa. Muistaa jo hyvin mistä löytyi mikäkin tieto ja mikä oli toimenpiteen tai diagnoosin koodi järjestelmässä. Toisaalta loka-marraskuun vaihteessa meidän nykyinen potilastietojärjestelmä Uranus vaihtuukin Apottiin, joten sitten meneekin kaikki uusiksi 😀 Toinen juttu mihin on saanut rutiinia on röntgenkuvien ottaminen ja lausuminen. Intraoraalikuvissa kuvauspidikkeiden kokoaminen oikeilla osilla oli alkuun ainakin mulle aina yksi rubikin kuutio, mutta nyt alkaa sekin sujua. Samoin kuin kuvien lausuminen ja sieltä esim karieksen ja muiden muutosten tunnistaminen.
Fiilis on kaiken suhteen tosi hyvä! Pitää vaan pitää sormet ja varpaat ristissä, että klinikka saa näillä menetelmillä jatkua ja kesällä pääsisi kesäkandina työskentelemään ja kokemusta kasvattamaan. En tiedä miten paljon tartuntoja pitäisi klinikassa tulla (toistaiseksi ei ole onneksi yhtäkään) ja miten pahaksi toisen aallon pitäisi kasvaa, että klinikka menisi taas kiinni. Toivotaan kuitenkin ettei niin tapahtuisi!
