Roosa Mononen

Viime viikonloppuna pääsin kurkkaamaan ensimmäistä kertaa Johannan uuteen kotiin, se oli todella kaunis! Tilattiin herkulliset tarjoilut sushibar & winesta, lenkkeiltiin Aidan kanssa, kuvailtiin ja illalla katsottiin vielä Mamma Mia, vitsi se on ihana leffa! Ystäväpäivä jatkui koko viikonlopun, lauantaina sulkkista ja terdetreffit Torpanrannassa Maisan kanssa, sieltä Espooseen näkemään Janinaa ja Vanessaa (ilta kuluikin Hoplopissa hyppien :D). Ja vielä sunnuntaina näin lapsuudenystäviä Iisaa ja Apea kivan aamupalan merkeissä <3

Tuollaisen viikonlopun jälkeen alkoi maanantaikin töissä hymyssä suin, vaikka sää oli synkkä ja sateinen. Sain kuin sain vihdoin treeneistä tällä viikolla kiinni ja vitsi miten se piristää mieltä! Maanantaina kävimme bodypumpissa, tiistaina peppu ja yläkroppa tunneilla ja keskiviikkona aerobictunnilla. On ollut kyllä niin kivaa päästä taas hikoilemaan kunnolla. Eilen perjantaina suunnattiin epävirallisiin tupareihin grilli-iltaa viettämään koulukaverien kanssa, oli ihanaa päästä höpöttelemään ja vaihtamaan kuulumisia kun kesällä ollaan hajauduttu niin eri suuntiin. Ja huh nuo tarjoilut, oli kyllä niin hyvää <3

Viime viikonloppu Helsingissä oli ihana. Jotenkin se kontrasti kun teet töitä ja elät arkea täällä Lahdessa ja sitten viikonlopun vapaapäiviä pääset viettämään Helsinkiin ja näkemään sun rakkaita ystäviä, on todella suuri! Oppii arvostamaan kyllä ystäviä ja omaa elämäntilannetta kyllä niin paljon. Janinan ja Johannan kanssa herkuteltiin Boulevard bar & seafoodissa ja toisen Janinan kanssa taas Nokkalan majakalla.

Yhtenä iltana mentiin perheen kanssa keilaamaan. Mä olin tosi huono, mutta vikat kolme heittoa putkeen oli täyskaatoja?! / Sunnuntaina matkalla Lahteen ajeltiin kivan asuinalueen ja hienojen talojen ohi! / Työlook, tällä viikolla on ollut joku 30 astetta lämmintä (elokuussa?!), mutta viluliivi on ja pysyy / Yksi päivä käytiin pitkästä aikaa pelaamassa padelia, hauskaa, mutta vaikeaa, mutta hauskaa.

Lahtikin on yllättävän kiva kesäkaupunki. Satamassa ollaan nautittu hyvästä ruuasta ja seurasta meidän Lahden (ja Kouvolan) kätsy- ja kandiporukalla. <3

Kuten näette, treenikuulumiset loistavat poissaolollaan. Kipeilyn jälkeen oon edelleen ollut tosi väsynyt ja ajatus salista tai ryhmäliikunnoista ei ole vielä tuntunut hyvältä. Tunnen kuitenkin itseni ja yhtään pidempi treenitauko nostaa sinne hikoilemaan lähdön kynnystä aikamoisesti.. Ehkä ensi maanantaina rykäisen treenit taas käyntiin. Tai ei mitään ehkä vaan kyllä! Olen kuitenkin pyöräillyt viime päivät töihin ja siitä on ollut hyvä fiilis. Menomatka on pelkkää alamäkea, kotimatka sitten vähän työläämpi. Varsinkin kun pyöräni on jumittunut isoimmalle vaihteelle, eikä hievahdakaan siitä, jee.

Töihin palattu sairaslomalta. Vakkariaamupala on chiapuuroa raejuustolla ja banaanilla ja lakritsitaateleilla (joita ei kuvassa näy, koska niitä ei ole, koska ne olivat loppu mun vakkarikaupasta, mikä tragedia.) Työmatkalle puin hienon asun, jota en valitettavasti päässyt ikuistamaan muualla kuin pukuhuoneessa. Kolmannessa kuvassa näette nohevan kandidaatin googlaamassa mummojen lääkkeitä, koska en (tietenkään) voi muistaa/osata kaikkia maailman lääkkeitä. Tulee kyllä todella osaava olo aina tästä.. Ja neljännessä kuvassa naapurin omenapuu, olispa mullakin. En toisaalta tykkää omenoista sen kummemmin, mutta näyttäisi kivalta pihalla ja kauniilta syksyllä.

 

Tänään töissä iski karma ja se oli ihan itseaiheutettua. Koko päivä oli helppoa ja vaivatonta, minimaalinen lohkeama, ylimäärien hiontaa, epämääräistä vihlontaa jolle ei tehty mitään, tutkimus potilaalle jolla oli suussa seitsemän hammasta, you get it. Hoitajan kanssa puhuttiinkin, että miten voi olla näin löysä päivä, hehe vika on sitten varmaan kunnon pommi. Miksi se piti sanoa ääneen? Alakutonen syvä karies ja juurihoidon aloitus. Toisaalta olin innoissani, jee vihdoin jotain tekemistä. Mutta aika vaikeahan se oli, matriiseja (muotti hampaan ympärille paikkausta varten) kokeiltiin varmaan kaikki mitä löytyi ja kavum-avauksessa pulpaa (hampaan ydin) etsiessä meinasi usko loppua kun röntgen-kuvassa eteneminen näytti selkeältä, mutta hammasta katsoessa taas ei. Saatiin kuitenkin käynti hyvin loppuun, mutta yliajalle meni tottakai. Ja sitten tuntuikin että olisi ollut tosi raskas päivä ja oli aivan puhki, well done! Juurihoidot onnistuu kyllä aina vetämään maton jalkojen alta, ainakin nuo isommat poskihampaat. Viime viikkoina mulla on ollut juurihoitoja välihampaisiin, jotka ovat pienempiä ja ne on menneet yllättävän kivasti. Siksi niiden kohdalla tuntuukin niin epäilyttävältä, että nyt on kyllä ihan varmasti jotain mennyt pieleen, ei tämä voi mennä näin mukavasti. Ehkä ne sitten voikin, kun poskihampaat palauttaa aina takaisin maanpinnalle. Toivokaamme siis huomispäivästä tasalaatuisempaa kiireen ja tekemisen suhteen.